Nyt olisi sitten opiskelupaikka tiedossa, ja pitäisi ruveta suunnitteleen elämää uudestaan. Ja koska pääsin Asikkalaan, tulossa on siis taas muutto pois kotoa. Mahdollisuuksien mukaan yritä löytää vuokra-asunnon, koska koulun asuntolassa on eläintenpito kielto.
Kaikki tuntuu jotenkin oudolta, koska juuri ajattelin, että jään kotiin vielä vuodeksi, mutta näin siinä vain kävi että opiskelupaikka on tiedossa, eikä sitä mahdollisuutta viitsisi poiskaan heittää.
Toinen vaihtoehto olisi löytää työpaikka, joka ottaisi oppisopimuksella, mutta nekin on oikeesti kiven alla. Olenhan mä tässä jo monta vuotta käyny koulua, ja keskeyttäny joka ainoan, joten tuntuu turralta mennä kokeilemaan taas johonkin eripaikkaan. Samanlaistahan se on joka koulussa, välillä on kivaa ja välillä tosi turtaa.
Kun vain jaksais sen kolme vuotta, ei se näin ajateltuna ole kovin pitkä aika...
paitsi siinä suhteessa kuinka oma suhde siitä kärsii. Miehen kanssa tulee sitten jo melkein 200-50 km välimatkaa toisiimme ja nähtäis harvoin. Toisaalta ehkä se olis myös helppoa, kun molemmilla olis ne omat juttunsa, eikä tarttis aina odotella toista kotiin töistä. Nythän se on niin turtaa, kun näkee saman naaman joka päivä. Toivon kuitenkin ettei suhde rupeisi rakoilemaan, koska tunnen olevani nyt juuri oikean ihmisen kanssa.
Ajat vaihtuu ja viisarit liikuu,
iho vanhenee ja kasvot muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti