Minulla on jo 1,5-vuotta ollut suunnitelmissa uusi pentu, mutten ole oikein tiennyt (enkä taida vieläkään tietää) minkä rotuinen se voisi olla. Haaveilin aina kunnon kisakoirasta, jonka kanssa voisi harrastaa tokoa ja agia, mutta nyttemmin olen miettinyt, onko minusta kisaajaksi ja kiinnostavatko nämä lajit niin paljon. Veetin jälkeen olin aivan varma että paimen sen olla pitää, mutta sitten olisi kai pitänyt ruveta harrastamaan kunnolla jo nuorempana. Olen kohta 22-vuotias ja elämäni on sen verran vakiintunut että minulla on elämänkumppani, ja joskus pitäisi kai ruveta suunnittelemaan jälkikasvua, enhän tästä ainakaan enää nuorru. Ja riittääkö aikani lapsen kanssa, sitten enää niin paljon hyvin aktiiviselle koiralle. Ei varmaankaan. Sen takia olenkin ruvennut miettimään olisiko minun rotuni jokin toinen.
Monen monta kertaa mielessäni on pyörinyt Suomenlapinkoira, rotuna se miellyttää niin ulkomuodollisesti kuin luonteensakkin puolesta. Monella ystävälläni on lapinkoira ja niitä seuraillessa olen huomannut, että ne ovat hyvin haukkuherkkiä. Olen tähän asti hyljännyt kaikki haukkuherkät rodut, mutta suomenlapinkoira on vain ja pysyy. Olen kai niin ihastunut koiraan, mutten silti tunne sitä omakseni.
Suomenlapinkoira voisi kuitenkin sopia minulle paremmin, kuin esim. Belgianpaimenkoira. Minua ei haittaa millainen karva koiralla on, kunhan se ei ole samanlainen kuin Pulilla.
Haluan kuitenkin että koiralla on edes vähän miellyttämishalua, jolloin se olisi helpompi kouluttaa. Näyttelyt minua kiinnostaa, ja jos koirassa rahkeita riittää voisi sen kanssa muutamat näyttelyt kiertää. Koirasta sekä kiinnostuskohteista riippuen tietysti muitakin harrastuksia olisi.
En ole mitään vielä päättänyt, mutta Suomenlapinkoira on varteen otettava vaihtoehto uutta pentua miettiessäni. Ja mistäs sen tietää vaikka meille joskus saapuisikin pieni lapinkoira kakara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti