On jotenkin niin haikea olo, vaikka Tuulin kanssa ei kerkeä kauheasti ajatella. Ja ne jotka eivät tiedä, niin Tuuli on Teemun ja minun uusi koiranpentu...
Olen ajatellut nyt paljon Sissiä. On outoa kun se ei enää ole minun jokaisessa päivässä, piristämässä ja nuolemassa murheet pois poskiltani. Sissin lähdettyä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, eikä olisi enää tietä jatkaa eteenpäin. 14-vuotta on pitkä aika, ja siinä ajassa ehtii kiintyä liian vahvasti pikku ystävään.
Olen kuitenkin onnellinen siitä että sain viettää ne vuodet hänen kanssaan, sellaista ystävää ei unohda ikinä. Kipu ja ikävä eivät ikinä lopu tai häviä, niiden kanssa vain oppii elämään. Maailmassa ei kuitenkaan löydy samanlaista koiraa, yhtä arvokasta.
Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut
mitään en olis muuttanut.
Olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut.
Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullumaksi oisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.
Ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa.
Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaan.
Oot valona mun tiellä,
Sissi 10.7.1998 - 6.8.2012 ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti