Minun ja Brilliant Emberin (tutummin Emma) tarina alkoi jo vuonna 2008, kun ex-poikaystäväni vanhemmilla oli Emma omistuksessa ja kun tapasin Emman ensimmäisen kerran, sillä oli alla sen kesän orivarsa Frozen Bones (R.I.P 3.7.2009). Emma oli silloin 8-vuotias ja se oli hyvin oman arvonsa tietävä tamma, mutta myös ihmisystävällinen.
Siitä oli aikoinaan yritetty ravuria, mutta pyöreän ratsumallisen rakenteensa takia siitä ei ikinä tullut hyvää ravuria. Ravuri uransa jälkeen siitä tehtiin siitostamma, joka hoiti varsansa erittäin hyvin.
Kun Frodo vieroitettiin Emmasta, pian sen jälkeen Emma myytiin pois.
Se päätyi mannelle joka ei ikinä maksanut myyntirahaa silloiselle omistajalle. Emman omistaja vei tamman ratsutallille, jossa sitä kävi hoitamassa 13-vuotiaat tytöt. Emma asui laumassa muiden hevosten kanssa, ja luonteensa takia se pomotti paljon muita hevosia.
En tiedä paljonkaan sen elämästä silloin, vain sen mitä olen kuullut.
 |
| Lv-o. Frozen Bones & Lv-t. Brilliant Ember |
Pian vuonna 2009 ostimme kaverini Lellun kanssa Emman yhteiseksi hevoseksemme. Meitä väitettiin silloin varkaiksi, kun tämä 14-vuotiaat tytöt luulivat että Emma oli ollut tallin omistajan oma. Sinä päivänä olin ehkä maailman onnellisin tyttö, minulla oli oma hevonen ensimmäinen oma hevonen ja olin ylpeä.
 |
| Ensimmäistä päivää kotona. |
Kun menin katsomaan uutta omaa hevostani, Emma makasi tarhassa auringon paisteessa leppoisasti, eikä välittänyt mistään mitä sen ympärillä tapahtui. Se tiesi varmasti olevansa taas samalla tallilla kuin vuotta aikaisemmin.
 |
| Ensimmäinen yhteiskuva. |
Emma oli hyvä ensimmäiseksi hevoseksi, koska se oli kiltti ja helppo...ainakin aluksi. Emmalla oli jo tullessaan iso maha, ja se todettiin tiineeksi. Toivoimme koko porukka että se toisi maailmaan tamma varsan, kun se oli jo kahtena edellisenä vuonna tehnyt komeat orivarsat (Forzen Bones & Bullseye).
Ratsastaessa mammalla oli hieno ravi, jossa oli melko helppo istua. Ja keinuhevosen laukka, ei olisi alkuun uskonut että se olisi joskus ollut ravuri, sillä sen laukka oli täydellinen ratsun laukka. Ja se itse myös suurella sydämellä rakasti laukkaamista. Vaikka maha kasvoi liikutimme tammaa normaalisti, koska se sekosi jos vain seisoi laitumella. Emmasta alkoi kuitenkin kuoriutua jotain muuta kuin kiltti pikku lämppäritamma. Se alkoi maastolenkeillämme pelkäämään kaikkea turhaa, ja säikkyi kaikenlaista olematonta. Siitä tuli haastavempi ratsastaa, koska jos se pelästyi jotain se teki äkkipysähdyksen mtn ilmoittamatta, vaihtoi suuntaa ja laukkasi kotiin. Tipuin yhden ainoan kerran tamman selästä ja teloin nilkkani, mutta kaverin avustuksella saimme tamman kiinni ja nousin takaisin selkään.
Hoitaessa emma oli kuitenkin maailman kiltein, se seisoi rauhallisesti paikoillaan ja antoi hyvin hoitaa itsensä. Välillä se oikein kaipasi huomiota puskemalla päätään syliimme. Vaikka se oli välillä jukuripää, se sulatti sydämeni joka kerta suklaa silmillään.
Kuukaudet kuluivat ja Emman maha kasvoi.. mitä enemmän sen maha kasvoi sitä vastenmielisempää sen mielestä ratsastus oli. Ja pian se sillä ei voinut ratsastaa edes ilman satulaa, sen temppuilun, potkimisen, pukittamisen yms takia.
Vaikka ratsastus lopetettiin, tammaa käytiin taluttelemassa tiellä ja pihassa, koska pahan paisuessa sen jalkoihi kertyi nestettä.
Osa 1 päättyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti