Mä rakastan sua!
Tää tunne on pysyvää, mä tiedän sen. En saa rauhaa ennekun tiedän et sulla on kaikki hyvin. Et vastaa mun soittoihin, et viesteihin, et ylipäätään mihinkään. Sano suoraa vaan jos häiritsen sua?!
Joo juuri näin mulle aina käy, menetän sen ketä eniten rakastan.
Tai en oo nyt menettänyt ketään, mutta tuntuu ettei Ärrää vaan enää kiinnosta mun seura mitenkään. En uskalla puhua sille mun tunteista, koska se tuntuis aika oudolta jos tää tunne niinkun varmaa onkin yksipuolista.
Järkihän tässä kohta lähtee kun ei tuu mistään mitään tolkkua. Sydän lyö epätahtia ja kämmenet hikoaa. Tää epätoivo on niin suolesta, en jaksais odottaa seuraavaan kertaan kun näkee ne silmät ja nauravan suun.
Taas eilen ja no tänäänkin, kun ärrällä oli huono päivä ja sitä vitutti yks asia mitä en nyt tässä viitsi kaikille sanoa. (olenhan luvannut hänelle etten puhu niistä asioista muille) niin tekisi mieli halata häntä ja yrittää lohduttaa kasvotusten eikä netin kautta...
En haluaisi vetää taas käsiäni siihen kuntoon että joudun käyttämään hupparia koko ajan. Edelliset jäljet ovat hyvin parantuneet, mutta nyt tuli taas lisää. Toivotonta, aina kun yritän selvitä näistä asioista niin sitten jonkin saa mut taas masentumaan. Tahdon olla vapaa ja mukana tuulen! Huulet pitäs kai rasvata taas, ne halkeilee kun on niin kuivat.
Tuntuu et kirjotan näistä samoista asioista aina jokaseen postaukseen, turhauttavaa. Vois hakea apua jostain, joku terapeutti ois kiva tai sellanen tiiätte kai?
Oiskohan tuollanen oikeesti mahollista mitä tän päiväses skinssis kävi Effille? Et olis semmosta hoitoo et unohtais kaiken mitä on tapahtunu, niin et kuin mitää pahaa ei ois tapahtunu ittelle. Aloittas sillee uuden elämän tavallaan? Vois olla mulle tosi hyvä semmonen hoito, vaikka siis en pysty elään ilman muutamaa ihmistä mutta ne muistot vois jättää ittelle?
Tällä hetkellä tuntuu et tarvin nyt enemmän kuin koskaan aikasemmin ystävää, siis oikeesti mikä nykyään on kaikissa vikana et aina pitää olla niin et toiset kyllä kuuntelee sun huolias yms ongelmia, mutta et itse voi ikinä kuunnella muiden? Mitä vitun vaikeaa siinä on saatana?! Haluisin edes kerran kokee sen et miltä tuntuu purkautua ihmisille asioista, helpottaisko se oloa yhtään? Vaikka kyllähän mä täällä blogiskin puran teihin lukioihin huoleni ja ongelmani, mutta kun en mä täälläkään kerro ihan kaikesta. En oo kertonu sitä et mistä kaikesta tää masennus on lähtösin, jotain asioita oon kertonu mutta en kaikkea! Jos vaan olis se ystävä jolle kertoa, niin varmasti kertoisin kaiken. Miten tää on alkanu ja missä vaihees ollaan nytten.
Voispa asua jossakin muualla kuin täällä, on vaikeeta nyt asua kotona kun joutuu piilotteleen kaiken.
Puukot ja kaikki teräaseet pitää olla visusti tyynyn alla, koska en voi pitää mitään missään laatikossa. Mulla ei ole yksinkertaisesti täällä mitään yksityisyyttä, äitee käy kaikki mun laatikot yms läpitte. Vaikka laatikko ois lukossa ja mä olisin sanonu ettei sinne saa mennä niin kyllä se aina jonkun avaimen löytää mikä sopii tohon lukkoon. Alkaa vituttaa tämmönen kun ei saa niinkun pitää yksityisyyttä tähän elämään, ainoo et tää kone joka on mun ihan oma. Niin on varmaan mun ainut yksityispesäke, täs on sisällä kaikki. Siis aivan kaikki mitä mun pääs liikkuu ja mitä mä teen yms. Sen takia en niin mieluusti päästä tälle ketään muita, tää on mun!
En mä ymmärrä miks ihmiset on niin uteliaita muiden tavaroista ja asioista, aina pitää käydä läpitte kaikki toisen luona. Ihan kun etsisivät jotain päiväkirjaa mistä löytyy kaikki salaisuudet. Ainoo vaan et mun kohdalla se päiväkirja on mun päässä vain, tein pitää viedä mut johokin semmoseen lääkäriin mis tutkitaan mitä päästä löytyy.. hyi että karmii pelkkä ajatus että joku pääsis mun pään sisään!
Tuleepas tästä postauksesta taas pitkä ja kuvallinen, mutta eikös mulle juuri sanottu jossain et enemmän kuvia joten kuvia tulossa. Turha tulla enää valittamaan siitäkään, lopetan koko homman jos joku tulee sanomaan että enemmän oma ottamia, ja vitut kuvagalleriat on erikseen.
Huomaatte varmasti että vitutus on taas kohdillaan, suunnilleen kaikki asiat saa mut huonolle tuulelle tänään. Kaikki on perseestä, huh onneks huomenna tallille jos vaikka vähän tästä piristyis. Vaikka paskan vitut mä mitään piristy, mä tartten yhden ihmisen piristään mua vain. Sen ei tartte sanoo kun yks sana tai antaa yks hymy niin oon kun sulaa vahaa ja onnellinen kun taivaan lintu.
Mä oon nyt yrittänyt pysyä kaidalla polulla ja välttää kaikkia päihteitä mahdollisimman hyvin.
En oo polttanu sitten ties koska viimeks, joo se ehkä johtuu siitä etten oo vaivautunu kauppaan ja joo tää asia kyllä korjaantuu kun taas vaihteeks meen perhoon. Alkoholia en ole käyttänyt kun viimeksi lauantaina, tää on melko hyvä jo ja silloinkaan en juonu kun 6 lonkeroo! Ajatella minä joka yleensä ryystän kaljaa minkä sielu sietää niin juon vain 6 lonkeroa! Johtunee ehkä siitä että kalja ei tunnu enää maistuvan miltään, joka on huono asia koska silloin ei oo enää yhtään kiva juoda itseään känniin, koska no ei tunne niin sanotusti mitään kun ei maista mitään. Koittakaa ymmärtää näit mun sanavalintoja. Hmm.. en juo enää kuin tosimiehet. Alkaa näyttää huonolta, sillä minulla on ollut alusta alkaen tämä periaate, että juon kuin tosimiehet en juo kuin naiset. vaikka tietysti olen nainen, mutta en halua kuulla miesten suusta sitä että juon kuin naiset. Joten olen pysynyt hyvin kaukana siidereistä sun muista makeistä juomista mitä naiset yleensä juovat. Ja no ei kauheasti edes välitä niistä, siidereistä varsinkaan. Ne äklöttävät mua, liian makeita! Joten kalja on elämän suola ja se maistuu aina hyvältä! Siitä menee känniin kun tarpeeksi juo ja se maku on ihanan mallas. Joo no siis asiaan, olen siis pysynyt hyvin alkoholista erossa, toki se on helppoa nyt kun olen kotona kun täällä ei arvosteta millään lailla juomista hyvänä asiana. Isäntä täällä vain saa juoda vaikka joka päivä, musta tulee heti juoppo jos juon kahtena päivänä peräkkäin kaksi kaljaa. Perjantaiksi mua tosin pyydettiin baariin, mutta luulen että jätän väliin. Säästelen tässä vähän rahojani, ettei menis kaikki baariin ja no en oikein edes ymmärrä tätä baareissa käymisen riemua? Siis siellähän menee aivan vitusti rahaa! Helpompaa kun ostaa kotiin kontin kaljaa ja juo sen hyvässä seurassa, mahtavaa eikö :) Mä en ainakaan niin kauheesti perusta noista baareista, vaikka joo en voi sanoa vielä mitään koska en ole ikinä käynyt. 8. huhtikuuta sekin lähtee kuitenkin voimasta koska olen menossa silloin ensimmäisen kerran baariin, eikö ole mahtavaa hienoa upeaa? Ei minusta, muuta kuin että seura on silloin maailman mahtavinta joten odotan sitä reissua innolla. Täältä tullaan tampereen senssi.
Mutta anteeksi poistun itsemurha suunnitelmien pariin...
no ei vais enhän minä ikinä semmoista ajattele ainakaan tässä vaiheessa elämää kun kaikki on aivan vitusta.
XOXO Klonvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti