Mä lopetin Kpäässä amiksen tos lokakuussa, koska mulla oli kauhea stressi kaikesta, eriasiat painosti liikaa ja rasitti mua henkisesti. Siitä lähtien oon ollu joku ivan,pilkan ja paskan jauhannan kohde. Tiedän toki ettei kaikista voi pitää, eikä tarvitsekkaan, mutta mä sentäs yritin tulla luokkalaisteni kanssa toimeen. Ikäeroa meillä kuitenkin oli se kolmisen vuotta, ja olin välillä aivan eri aaltopituudella heidän kanssaan. En usko että yksikään heistä puhuisi tuollaisia, jos yllyttäjänä ei olisi henkilö jonka kanssa minulla meni sukset ristiin syyskuun alussa. En ollut tuntenut kyseistä ihmistä kuin 2 kuukautta, ja tiedän hyvin että naisten välillä on aina ollut tämä "ei saa koskea ystävän ex-poikaystävään". Minä kuitenkin luokittelen ystävät ja kaverit erikseen.
Ystävä on sellainen johon voin turvautua aina, ja joka tietää minusta kaiken.
Kaveri taas voi olla tuttu, tai juuri tavattu ihminen johon pitää vielä tutustua lähemmin, että sitä voisi kutsua ystäväksi. Pysytään nyt kuitenkin aiheessa!
Hän veti kauheat kilarit siitä, että rupesin seurustelemaan hänen exänsä kanssa, ja yritti kiivaana saada tätä takaisin, onnistumatta kuitenkaan.
Minusta sanotaan että elän Kelan ja poikaystäväni rahoilla. Niin siis mitä? Vaikka en ole virallisesti töissä enkä koulussa, se ei tarkoita sitä että eläisin kelan tai mieheni rahoilla. Yhtä paljon kuin hän lainaa minulle rahaa, minä lainaan hänelle. Eikä se tarkoita että käytän häntä hyväkseni, jos hän itse haluaa lahjan minulle ostaa. Minusta on naurettavaa väittää että käytän miestäni vain hyväkseni, ja mistä ilveestä he sen noin osaavat sanoa. Itse he elävät vielä vanhempiensa rahoilla, ilman omia tuloja. Joten tässä kohtaa voisivat vain katsoa peiliin ja olla hiljaa. Asun mieheni kotona, mutta sekään ei tarkoita sitä että käytän koko hänen perhettään hyväkseni. Monen monta kertaa kun olen lähtenyt täältä vanhempieni luokse, mieheni on kysynyt koska tulen takaisin hänen luokseen.
Myöskään se että elän Kelan rahoilla, ei ole totta. Minulle ei ole maksettu penniäkään ylimääräistä kelalta koulun lopetukseni jälkeen.
Se että kaikki luulevat minun vain makaavan sängyn pohjalla on naurettavaa, kuulkaas lapset luulo ei ole tiedon väärti. Myönnän en ole aamuihmisiä, kuulun yöllä eläjiin, mutta herään ihan normaaliin aikaan viikolla yleensä siinä 9-10 aikoihin jos ei ole aikasemmin aamusta sovittu mitään. Vaikka en käy töissä niinkuin normaalit ihmiset (näin nämä kyseiset lapset sanoivat minulle), ei tarkoita sitä että en tee mitään muutakaan. Teen jonkin verran keikkatyötä, eli käyn tarvittaessa hoitamassa lapsia, käyn tarvittaessa sikalassa töissä ja hoidan joka ikinen päivä 8 koiran laumaa. Liikutan, ruokin ja annan niille jokaiselle niiden tarvitsemaa huomiota. Tässä kohtaa joku sanoo kuitenkin ettei se ole työtä. Hmm no eihän se varmastikkaan ole sama kuin olisi kaupan kassalla töissä, mutta joudutko kassalla pidättämään suuria ja voimakkaita eläimiä, jotka voivat halutessaan purra sinua? Koira on kuitenkin yleinen nisäkäs jota useimmat pelkäävät.
Kaikenlaista sitä puhutaan, mutta kun siitä menee sanomaan takaisin tulee vastaus "no ei mua vittuakaan kiinnosta sun elämäs!" Aijaa.. no miksi sitten pitää keksi toisen elämästä jotain paskanpuhumista ja juoruamista, jossei se kerran kiinnosta? Tähän ei kovin moni nuorista osaa vastata, naiset ovat kuin susia toisilleen. Varsinkin nämä juuri peruskoulusta päässeet, jotka luulevat niin kovasti olevansa jo aikuisia. Tiedän luulin sitä varmasti itsekkin siinä iässä, mutta olen kasvanut henkisesti paljon. En siltikään vieläkään sanoa itseäni aikuiseksi, kuin leikillä. Olen edelleen se sama lapsi joka teki hiekkalaatikossa kakkuja. Monet sanovat minua lapselliseksi, no entäs sitten? Olen mieluummin lapsellinen kuin aikuinen, sillä lapsilla on aina hauskempaa. :)
Ja vaikka osa niin luuleekin, niin on minullakin suunnitelmia elämälleni. En vain ole sellainen ihminen joka kertoo jokaisen unelmani, suunnitelmani ja tekoni Facebookin ihmeelliseen maailmaan. Jos kirjoitan jonkun mielestä seinälleni jotain heidän mielestään tyhjänpäiväistä, miksi sitä pitää sitten lukea? Ehkä minun mielestäni kritisoiva ihminen ei omalle seinälleen kirjoita mitään järkevää, vaan tyhjänpäiväisiä lauseita, niin en minä mene heti valittamaan kommenteilla. Antakaa hyvät ihmiset kaikkien kukkien kukkia vaan.
Niin ja sori avautuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti