Meille tuli viime lauantaina 18.1. uusi perheenjäsen, niinkuin moni on varmasti huomannut toisesta blogistani ja fb:stä. Pieni 7vkoinen pallero ilahduttaa elämääni seuraavat 10-vuotta. Elämääni on tullut sen myötä muutosta, joudun heräämään aina 7-8 aikaan, kun Väinö itkee pihalle ja sen on nälkä. Ennen meni myöhään nukkumaan ja heräsin 9-11 aikoihin vasta, ja nytkun asiaan tuli radikaalinen muutos, minua väsyttää koko ajan. Tämä on kuitenkin vain hyväksi, sillä kun aloitan koulun joudunhan jokatapauksessa herään kuuden aikoihin, kun pitää Väinöä viedä ensin lenkille ennenkö lähtee kouluun. Klo 21 illalla olen yleensä jo niin väsynyt että vain rojahdan sänkyyn ja pyydän Teemua viemään Väinön ja Tuulin iltapisuille vielä. Minun mielestäni on ihan kohtuullista pyytää välillä myös Teemua hoitamaan Väinöä, ei siksi että en itse jaksaisi tai viitsisi, vaan koska ennen Väinöä annoin suurimman osan ajastani Teemun ajokoiralle Tuulille.
Vaikka nautin jokaisesta hetkestä Väinön kanssa, ja tykkään kun se on vielä tuollainen pallo :)
Niin odotan myös innolla sitä kun se kasvaa, koska silloin pääsen kunnolla kouluttamaan sitä ja lenkkeilemään :) Olen itse vähän sellainen etten tykkää yksin käydä lenkillä, ja haluan kaveriksi vaikka sen koira joka innostaa kävelemään ja urheilemaan. Ja pakkohan koiraa on lenkittää, vaikkei aina tarvitse narun päässä kävellä vaan välillä voi käydä metsässä/pellolla rallittelemassa.
Oman koiran osto on ollut minulle ikuinen haave, sen jälkeen kun ensimmäinen oma koirani lopetettiin. Luulin että aikaa menisi enemmän ennenkuin pääsisin Sissistä yli, mutta ehkäpä tuo pieni pallero auttaa minua siinä. Ja enhän ole tässä asiassa yksinäni, minulla on poikaystävä ja hänen perheensä jotka auttavat minua kaikin tavoin tämän uuden perheenjäsenen kanssa. Pidemmittä puheitta, taidan sammuttaa koneen ja lähteä viemään Väinöä iltapisulle.
♥ Irvikissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti