Viime yönä sain idean edellistä postausta tehdessäni, että laitan tähän kuvia ja kerron vähän asioita.
------------------------------------------------------------------
Itselleni hyvin tärkeä aihe on ystävät, koska he ovat pitäneet minut kasassa, kun minut on jätetty, kun rakkaus onkin sammunut, he ovat niitä joiden kanssa voin nauraa koska vain missä vain. Voin olla heidän kanssaan täysin oma itseni, minun ei tarvitse hävetä heidän seurassaan, eikä heidän tarvitse hävetä itseään. He ovat niitä jotka sanovat ettei hän ollut tarpeeksi hyvä minulle. Arvostan ystäviäni eniten maailmassa, jos vanhempiani ei lasketa mukaan. Minulla on vain muutama todella hyvä ystävä ja loput lasketaan kavereiksi, joita on sitäkin enemmän. Mikä sitten on ystävän ja kaverin erovaisuus?
Se että ystäviin voi luottaa joka tilanteessa!
Ystävät ovat niitä jotka olet ehkä tuntenut koko ikäsi tai ovat ainakin olleet elämässäsi pitkään. Koska minulla on ihania ystäviä, jotka ovat lohduttaneet, olleet tukena silloin kun kaikki muut ovat jättäneet ja ovat nostaneet minut pohjalta kun kaikki on romahtanut. Haluan olla heille hyvä ystävä, sellainen kehen he voivat aina luottaa ja turvautua.
Minun ei tarvitse ikinä heidän seurassaan muuntautua joksikin muuksi, sillä he hyväksyvät minut omana hulluna persoonallisena itsenäni ja ovat valmiita taistelemaan puolestani.
On olemassa myös paljon niitä ihmisiä jotka esittävät kaveriani, ja puhuvat samalla pahaa minusta muille. Minulle on tultu valittamaan siitä että puhun pahaa jostakusta hänen selän takanaan kokoajan, vaikka en olisi puhunut kenellekkään muille viikkoihin kuin perheelleni. Se että minulle tullaan sanomaan ja syyttelemään asioista joita en ole tehnyt, saa minut surulliseksi. Kaverit jotka luulevat minun hylänneen heidät, koska minulla ei ole ollut aikaa tavata heitä, usuttavat kaikki vihaamaan minua keksimällä perättömiä juttuja tai vain muuttamalla jotain aikaisempaa sanomaani eritavalla. Monella nuorella on paha tapa, he eivät anna menneiden olla, vaan kiskovat ne riidoissa uudestaan ja uudestaan esille kun eivät keksi enää muuta.
Se että minua on kohdeltu huonosti monen monta vuotta, olen huomannut että sulkeudun itseeni, enkä päästä ihmisiä enää niin helposti lähelleni. Olen edelleen positiivinen ja tykkään tavata uusia ihmisiä, mutta en enää päästä heitä niin lähelle itseäni.
Kun minulla ei ole ihmisiä joille voin purkaa ajatukseni ja tunteeni, ppuran ne useimmiten koiraani. Koira voi todellakin olla ihmisen paras ystävä, se on ainakin paras kuuntelia ja lohduttaja. Koirani saa minut ainakin aina iloiseksi, kun olen allapäin. Koira on uskollinen ystävä, sekin tarvitsee vain rakkautta niinkuin me ihmisetkin. Kun koiraa kohtelee hyvin, siitä saa elinikäisen ystävän, joka on aina tukenasi vaikka se ei osaakkaan puhua. Sitä tuskin haittaa rakkauden osoituksesi ja se kun annat sille huomiota ja aikaa. Sanotaan etteivät koirat ymmärrä puhetta, mutta kun koiralle puhuu se kuuntelee ja omasta mielestäni se ainakin ymmärtää puheitamme jonkin verran, sillä eihän se muuten osaisi aina tehdä oikein. Koira on hyvä ystävä, se haluaa vain miellyttää sinua. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti