Rakkaus on rankkaa bisnestä

Mua pelottaa taas.. kädet tärisee ja itku meinaa purkautua silmistä. Mä pidättelen sitä... se ei saa tulla. Mä en saa taas romahtaa! Ehkä se menee ohi kun oikein pidätän, ehkä se jättää mut rauhaan jos taistelen vastaan. Mä en halu romahtaa taas kokonaan!

Riitelin taas poikaystäväni kanssa... olemme tässä kuussa riidelleet todella paljon!

Kuitenkin tunnen etten voisi elää enää ilman häntä, mutta jostain kummasta saamme aina riidan aihetta jostain... olenko vain mustasukkainen? Olenko viallinen ihminen vai mikä mua riivaa!? Riitamme ovat välillä tosi pahoja, ja viimeksi lähtö oli jo lähellä.. en hyväksy sitä enää että minua kohdellaan kuin ilmaa. En halua sitä tunnetta enää! Tiedän että hän rakastaa minua, mutta toivoisin että hän välillä kuuntelisi mitä minulla on sanottavaa.

minulla on sisälläni niin paljon asioita joista haluaisin puhua jollekkin, mutta kukaan ei kuuntele.. kukaan ei huomaa minua. Mä en tiedä kuinka kauan jaksan vuodattaa pahan olon paperiin, tyhjiin lupauksiin ja teihin lukijat. Mä en halu taas tarttua teräaseisiin ja kaatua sille tielle, josta rämmin kerran jo ylös.

 

Tahdon sut takas Dali ♥

Useimmat riidoistamme päättyvät siihen että menemme molemmat nukkumaan vihaisina, ja useimmiten itse valvon koko yön. Koska en yksinkertaisesti pysty nukkumaan, kun tiedän että hän on vihainen minulle... tai minä hänelle. 
Rakastan häntä en tahdo päästää irti, en tahdo riidellä mutta aina jokin pakottava tarve pään sisällä huutaa raivoa ja haluaa aloittaa sodan välillämme. 
Kunpa se tarve ja raivo katoaisi, en jaksa tätä paskaa enää.. 
En ole täydellinen, enkä voi sille mitään ettei minussa ole kuin virheitä.


Minä palelen... 
Jos kiedon peiton päälleni niin tunne oloni tukalaksi, ahdistuneeksi ja kuumaksi. En pysty olemaan peitto päällä... revin pian paitani päältä ja hiukset päästäni!
Huudan itseni uneen ja itken vasten tyynyä.. 
Ärsyttää myös se että olemme molemmat niin jääräpäisiä, että jos minä en pyydä anteeksi ensin, niin hän ei pyydä sitä ikinä. Haluaisin välillä että hän olisi se joka tekisi aloitteen, mutta se olen aina minä. Minä olen aina väärässä! Minä olen se joka teki väärin, ei koskaan hän. 

Olit aina mun puolella kaikessa, olit mun enkeli♥

 Kaipaan muistoja eilisestä, kaipaan sitä mitä meillä ennen oli. 
Oloni on niin surkea, että ajattelin taas ihmisiä jotka olen menettänyt.


Mummi..♥ Lähdit liian aikaisin keskuudestamme, ja vaikka en koskaan sitä sanonut ääneen niin rakastin sua aina. 


♥Milja.... Sä olit mun oma enkeli, kaunis ilopilleri joka sai mut aina nauramaan. Tahtoisin halata sua nyt ja lujaa. Ei ollut aikas vielä ja silti sut meiltä riistettiin. Lepää rauhassa oma pikkusiskoni.♥




Netta♥ En sua koskaan tavannut henkilökohtaiseseti, mutta kaikki mitä olen kuullut sinusta ja kuvat nähnyt, toivon aina että olisin saanut suhun tutustua. 
Kai se johtuu vaan näistä geeneistä, että vaikken sua tuntenut niin rakastan sua silti. Pidä mulle paikkaa Isosisko!♥


Ja viimeisimpänä... Jere♥ Se nimi on kuin kirous päässäni, aina kun kuulen nimesi sanottavan. Puristan käteni nyrkkiin ja pidättelen kyyneliä.. miten niin hieno persoona ja paras ystävä pystyi lähtemään täältä jättämättä viestiäkään. Jere, sä olit mulle kuin isoveli, sellainen jota mulla ei ikinä ollut. Sä olit mun paras ystävä ja sun paikkaas ei voi kukaan ikinä viedä mun sydämestä♥ Mä tuun aina muistaan sut, ja kun mun aika tulee, pidä mulle paikkaa meidän taivaassa siinä isossa hiekkalaatikossa jossa sut ensimmäisen kerran kohtasin... Jatketaan silloin sitä leikkiä joka jäi kesken, kun ukkonen ja kaatosade alko. I LOVE U FOREVER♥♥!