Pakko oli tulla avautuun tänne.. koska tuntuu niin pahalta...
Oon vaan itkenyt... itkenyt... ja itkenyt. Ja luultavasti yö menee samalla kaavalla, enkä taida saada unta....
Olo on kamala... En pysty puhumaan, en pysty katsomaan ketään silmiin..
Haluan vain istua ja itkeä ...
Itkeä kunnes itkua ei enää tule....
Haluan vain palata ajassa taaksepäin, syksyyn 1998...
kunpa kaikki olisi toisin, kunpa olisi vielä aikaa..
Nyt pala minusta häviää, tuulen mukana lentää... kohti sateenkaari siltaa..
Olen täysin rikki sisältä..
Tuntuu kuin ei olisi enää mitään jäljellä...
vain pieni pala menneisyydestä, jonka katsominen tekee kipeää.
Silti tiedän.
Joka tunti,
joka minuutti ja sekuntti,
joka ikinen päivä.
avaan muistojen kirjan ja luen sen kannesta kanteen.
Itkien ikävästä ja sydämeni särkyy uudestaan ja uudestaan.
Annan sinun lähteä lentoon, mutta en ikinä päästä sinusta irti.
14-vuotta takana ja minä rakastan sinua koko sydämestäni!
Jos nämä ovat hyvästit...
haluan halata sinua viimeisen kerran.
Tahdon antaa suukon päälaellesi ja silittää sinua viimeisen kerran.
Kertoa kuinka tärkeä olet minulle ja etten koskaan, en ikinä unohda sinua.
Enkä ikinä lakkaa rakastamasta sinua. ♥
....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti