En tiedä, sen tiedän että kaverit huomaa heti jos jokin on pielessä. Porukat ei huomaa ikinä mtn, vaikka olisin kuolemassa. Oon valehdellu niille niin paljon, että oon jo varmaan oman henkeni velkaa niille. Itselle on turha sanoo että kaikki on hyvin... mikään ei oo hyvin.
Koulu on perseestä eikä se kiinnosta mua milläänlailla. Iskä valitti ja piti kauheen sepustuksen tänään illalla kun muut ei ollu lähellä, siitä miten en sais valehdella enkä muuta paskaa.
Että aina mä kuitenkin kiinni jään, en oo kyl vähään aikaa jääny!
Ja sitkun tyhmänä menin sanoon koulusta, niin siitä tuli taas raamatullinen tekstiä vastaan, en jaksa kertoo ongelmistani enää porukoille, kun siitä tulee aina samanlainen rumpa.Kierre joka kiertää ympyrää kun oravanpyörä, eikä kellekkään jää siitä hyvä olo.
Huutoa huudon perään ja taas seuraavat puoli vuotta vihataan toisiamme ja itseämme.
Ois kai paremmin vaan istuu ja hakata päätä seinään, itkee itsensä uneen ja lopettaa taistelu masennusta vastaan.
Ilmeisesti tää elämä on vaan niin vitun iso peli, ettei tästä selviä edes taistelemalla vastaan. Oon ainakin jo taistellu vastaan niin paljon, pelkkiä arpia on jääny ruumiiseen.
Välillä on taas kaikki hyvin,eikä mtn ongelmia. Mutta sitte ne kaikki tuleekin samaan aikaan, ja lyö mun naaman vasten kovaa asfalttia. Ihan sama vaikka verta valuis, se ei välitä mun tunteista. Oon yksin tän kaiken paskan kanssa. Koulussa kaverit ei ymmärrä että mikä mun on, mistä vitusta ne vois mtn tunteekkaan kun EI ne TUNNE MUA!
Useemmat teistä ei edes ymmärrä mun tunteita, miten voi ihminen mennä kasaan teidän mielestä pienistä asioista. Mutta kun ei se oo niin yksinkertasta, en taida edes kertoa kaikkea painetta tästä. On eriasia kertoa koko totuus, josta jokanen sana satuttaa vaan enemmän. Ongelmia tässä on ollut ennenkin ja tiedän mä pystyn ne voittamaan joskus kokonaan. En oo terve vaikka terveystodistuksessa niin lukeekin.
Oon hyvä valehtelemaan, harva tietää mitä mun pään sisällä oikeesti liikkuu. Jos teit ei kiinnosta, älä vaivaudu lukemaan. Jotkut ihmiset on vaan sairaampia kun muut, ymmärtäkää vittu se!
"En mä teitä jätä
mä olen teidän jokaisessa päivässä
Pilven reunalta katsoen
ja teitä suojellen
Matkaan lähden
enkä koskaan palaa
Älkää itkekö
mulla kaikki hyvin on"
XOXO KLONV1
XOXO KLONV1



Minä ymmärrän hyvin mistä puhut. Olen itsekkin käynyt hyvin syvällä ja melkein tappanut itseni. Kävin psykoosin rajoilla ja harhailin jossakin pimeydessä ilman minkäänlaista toivoa. Nyt asiat alkaa olla paljon paremmin ja olen ruvennut vähän edes nauttimaan elämästä... Minusta on hienoa, että uskallat myöntää itsellesi olevasi kipeä. Tosin en tiedä mikä sinun on... :( Kovasti jaksamisia ! Täällä on ainakin yksi ihminen joka välittää aidosti !
VastaaPoistaKiitos Purvoice, olen käynyt itse 1,5vuotta psykiatrilla mutta kun muutin eripaikkakunnalle, niin lopetin käynnit. Puhuminen helpotti silloin, mutta nyt alkaa taas menemään vaikeampaan suuntaan.
VastaaPoista